Haluan tyttökahveille!

Olen kipeä. Olen kyllästynyt olemaan kipeä!

Luen Kjell Westön romaania Missä kuljimme kerran.

Kudon kaulahuivia, josta on tuleva pitkä. Pitkä.
Laaman villa on pehmeää, lämmintä ja kevyttä ja kerän ympärillä on kaunis etiketti, kuin vanhaa paperia.
 
Haluan ylitsepääsemättömästi mennä huomisille tyttökahveille! <3

Langat ovat kauniin värisiä.

Järjestin langoilleni lankakorin.

Olen leikannut hiukseni. Ne eivät vain pääse oikeuksiinsä tässä kuvassa, jossa olen väsynyt ja tuhrinut huuliini jotain, niin että alahuuli näyttää valtavalta ja ylähuuleen ei näytä tarttuneen töhryä lähes laisinkaan. Jotkut taitavat taitavat kutsua töhryä huulipunaksi, ja niin minäkin terveänä ja pirteänä.

Kirjoitusvirheitä on tullut, tulee ja on tuleva edelleen.

Ehkä ensi postaus on oleva olevaisempi ja viisampi. Minulla olisi esiteltävänä teille (ainakin itselleni) joitakin talvitakkeja. Toivottavasti pian.

Kunpa olisin terve ja pääsisin kahvittelemaan. Lupaan, voisin jopa esittää pirteää ja laittaa itseni ihmisen näköiseksi.

Olen hutera.